Lukion opettajako uraohjaaja?

Olen viime aikoina törmännyt usein – ja vähän yllättävissä yhteyksissä – epäilyyn siitä, onko opettaja ohjaaja ollenkaan. Ja jos vähän ohjaaja onkin, niin ei kai kuitenkaan uraohjaaja? Perusteluja voi (ja on syytäkin) hakea eri kulmilta, mutta nostetaanpa tässä tarkastelutaso melko ylös, yhteiskunnalliseen jatkuvan oppimisen ja elinikäisen ohjauksen kokonaisuuteen, jota parhaillaankin arvioidaan, pohditaan ja kehitetään useissa valtakunnallisissa hankkeissa.

Opettaja vs. ohjaus

Pysyttelen lukiomaailmassa, jonka tunnen parhaiten sekä työntekijänä että tutkijana. Ohjaus on kuulunut lukiossa kaikkien tehtäviin (”koko koulu ohjaa”) vuonna 2003 julkaistuista Lukion opetussuunnitelman perusteista lähtien. Tämän jälkeen LOPS-perusteita on uusittu kahdesti (2015, 2019) ja molemmilla kierroksilla opettajien osuutta ohjauksessa on vain tarkennettu. Koulun ja opetushallinnon näkökulmasta opettajien osallistuminen ohjauksen kokonaisuuden toteuttamiseen on päivänselvä.

Uraohjaukseen kouluttautuneiden asiantuntijoiden näkökulmasta opettajien osuus saattaa kuitenkin hämmentää, varsinkin, jos ohjausta tarkastellaan pelkästään ohjaajan ja asiakkaan välisenä dialogina. Opettajan tehtäviinhän ei kuulu henkilökohtaisen uraohjauksen antaminen. Koulussa kuitenkin iso osa ohjauksesta toteutuu kaikille yhteisinä toimina osana toimintakulttuuria. Tässä mielessä opettajan työtä voi tarkastella osana elinikäisen ohjauksen kokonaisuutta.

Otan lähtökohdaksi ainakin jossain määrin kaikille hallinnonaloille yhteisen valtakunnallisen ELO-strategian, jonka on laatinut työ- ja elinkeinoministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön yhdessä johtama valtakunnallinen ELO-foorumi. ELO-strategiassa tarkastellaan ohjausta ihmisen koko elinkaaren mittaisena huomioiden yksilöjen, yhteisöjen ja yhteiskunnan tavoitteet. Strategia luotiin alun perin vuosille 2020–23 ja päivitettiin vastikään vuoteen 2028 asti muuttamatta kuitenkaan kuutta alkuperäistä painopistealuetta (jatkossa tummennettuna).

ELO-strategian mukaan ohjausta kehitetään (1) saavutettavasti ja asiakaslähtöisesti. Mikä on sen saavutettavampaa ja asiakaslähtöisempää kuin aineenopettajan työ lukiossa? Opettajat oppivat – ainakin jossain määrin – tuntemaan opiskelijoitaan ja heidän kiinnostustensa kohteita tavatessaan heitä päivittäin oppitunneilla. Ryhmänohjaajan tehtävää hoitavalle opettajalle oman ryhmän opiskelijat tulevat varsin tutuiksi ja ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin mietitään hyvinkin opiskelijalähtöisesti. Opettaja on monesti opiskelijalle se helpoimmin lähestyttävä aikuinen koulussa.

Kiinni ajassa

Vaikka ohjauksen kehittäminen (2) digitaalisesti koskeekin ELO-strategiassa ensisijaisesti kansalaisille tarjottavia digitaalisia ohjauspalveluita, on hyvä muistaa, että digitaalisia ympäristöjä täytyy myös osata käyttää. Siihen opiskelijat harjaantuvat lukiossa varsin hyvin. Opettajat viestivät Wilman (tai vastaavan) välityksellä, perehdyttävät digitaalisten oppikirjojen ja oppimisympäristöjen luomaa siltaa pitkin digitaalisen tiedon maailmaan ja edellyttävät – Ylioppilastutkintolautakunnan kannustamana – osaamisen näyttämistä pääosin digitaalisesti.

Ohjauksen kehittämisellä (3) laadukkaasti ja osaavasti tarkoitetaan ELO-strategiassa erityisesti ohjausosaamisen jäsentämistä ja ohjauksen koulutusten kehittämistä. Opettajan näkökulmasta lienee aiheellisempaa kysyä, millaisia (ura)ohjaustaitoja opettajan työssä tarvitaan. Opettajan työssä keskeinen opiskelijoiden kohtaaminen on pedagogiikan ydin ja opettajille arkipäivää. Uraohjauksessa tarpeellinen osaaminen karttuu, kun opettaja noudattaa LOPS-perusteissa (OPH, 2019) määriteltyä aineenopettajan tehtävää pitäen yhteyttä oman alansa korkeakouluopintoihin ja työelämään. 

Tasa-arvoisen, oikeudenmukaisen ja monimuotoisen yhteiskunnan kehittymistä tuetaan ELO-strategian mukaan kehittämällä ohjausta (4) yhdenvertaisesti ja kestävästi. Lukion toimintakulttuurissa nämä periaatteet ovat sisäänkirjoitettuna ja työ on jatkuvaa. Opettaja toteuttaa näitä arvoja jo pelkästään oppiaineittensa oppisisältöjä noudattamalla.

Yhteistyössä

Ohjauksen kehittämistä (5) monialaisesti ja koordinoidusti edellyttää lukiossa opetussuunnitelman liitteeksi laadittava ohjauksen suunnitelma. Ohjauksen suunnitelmassa kuvataan oppilaitoksen ohjauksen periaatteet, toimijat, palvelut ja toimijoiden välinen yhteistyö niin yhteisöllisessä kuin yksilöllisessäkin opiskelijatyössä. Opettajan rooli on suunnitelmassa kuvattu, ja opettajat pääsevät myös vaikuttamaan suunnitelman sisältöön. Uskallan väittää, että harva elinikäisen ohjauksen taho toimii tässä mielessä yhtä koordinoidusti vaikkapa monialaisessa yhteistyössään kuin koulu.

Ohjauksen kehittämisellä (6) tietoon perustuen viitataan ELO-strategiassa ensisijaisesti tiedolla johtamiseen. Rohkenen kuitenkin väittää, että oikea tieto on ohjauksessa merkittävää myös sisältönä. Lukion opettajalla on työnsä tukena useimmiten oppikirja, ja kirjantekijät ovat viime aikoina enenevissä määrin lisänneet kirjoihin sisältöjä myös oppiainetta sivuavien opiskelualojen ja työelämän mahdollisuuksien esittelyä varten. Koska digitaalisena aikana oppikirjoja myös päivitetään aivan eri tahtiin kuin taannoin vuodesta toiseen kierrätettyjä painettuja kirjoja, voi opettajan apuna olevan uratiedon ainakin toivoa olevan kohtuullisen ajantasaista.

”Ei koulua vaan elämää varten”

ELO-strategian tavoitteena on ohjauksen kehittäminen ja ihan varmasti lukion opettajakin voi kaikilla näillä painopistealueilla kehittyä paremmaksi. Lähtökohdat ovat kuitenkin valmiiksi jo vahvat. Lukio on erityinen ohjauksen ympäristö juuri siksi, että sen valinneet nuoret eivät ole sitoutuneet mihinkään ammattialaan. Lukion alkaessa suurimmalla osalla opiskelijoista ei ole jatko-opintosuunnitelmia ja vaikka olisikin, ne voivat lukion aikana muuttua.

Yleissivistävänä oppilaitoksena lukion kuuluukin tarjota aineksia monipuoliseen ajattelun kehittämiseen, ja maailmankuvan laajenemisen myötä on luontevaa, että kiinnostuksen kohteet täsmentyvät ja muuttuvat. Kun ohjausta tarkastellaan yhteisön toimintakulttuurin tasolla, päivittäin opiskelijoiden kanssa työskentelevät aineenopettajat ovat mitä suuremmassa määrin uraohjaajia.

Lähteet